“Novon” vuosien jälkeen ja Nokian ollessa kovassa kasvussa tulin hakeneeksi ja myös päässeeksi Nokia Research Centeriin Ruoholahdessa. Tarkempi tehtävä oli Tutkimuskeskuksen Elektroniikan laboratoriossa, mikä käytännössä oli melko laaja kokoelma erilaisia tuotekehityksen asioita. Sellainen termi kuin “EDA” tarkoittaa Electronics Design Automation ja käytännössä kaikkia niitä ohjelmistoja ja muita tykötarpeita joilla tällaista tutkimus- ja kehitystyötä tehdään. Työasemina oli lähinnä HP:n ja myöhemmin runsaasti Sunin Unix-järjestelmiä, mukaan luettuna loistava Sun Ray kevytpääteratkaisu jota vielä aivan hiljattain sen meille myyneen Jyrkin kanssa ohimenevästi muisteltiin.
Hauskoja olivat myös suurkokoplotterit, joilla tulostettiin (taisi olla A0-kokoa) mikropiirien suurennoksia sitä varten, että ihmissilmä sitten tarkasteli (olikohan se “layoutin”) mahdollisten suunnitteluvirheiden varalta. Kaikkeen ei kone pystynyt… vaikka nykyisin paljon tapetilla olevaa keinoälyä itse asiassa hyödynnettiin jo tuolloisissa ohjelmistoissa.
Kerran pitikin uuden plotterin ajuria viilata HP-UX-järjestelmässä ja tein sellaisen skriptin, joka tulosti loopissa esimerkkikuvana käyttämääni A0-kokoista Frank Zapan portrait-kuvaa, täysvärein ja erittäin korkealla resoluutiolla tietenkin. Koska tuollainen suurkokotulostaminen kesti aika kauan, minulta unohtui tuo skripti pyörimään kun lähdin työpäivän päätteeksi kotiin. Tapaus maksoi melko tuntuvasti: muistelen että se koko rulla erikoispaperia maksoi puolitoista tonnia, ja plotterin edessä lattialla oli valtava määrä korkealaatuisia Frank Zapan kuvia A0-koossa.
Silloin 2000-2006 toki myös Linux oli käytännön markkinaosuudeltaan työpöydillä ja konesalissa jo melko merkittävässäkin osuudessa. Nokiallahan oli tuohon aikaan Red Hat – pohjainen ihan oma “distronsa”, jonka parissa työskenteli muuan Panu joka sittemmin melko pian siirtyi Red Hatin leipiin ja lienee siellä vieläkin tekemässä työtä, joka vaikuttaa jokaiseen Red Hatin ja sen ilmentymien käyttäjiin maailmalla.
Työpöytäkoneilla siis suunniteltiin monimutkaisten ohjelmistokokonaisuuksien avulla erilaisia asioita, joihin liittyi usein myös ns. simulaatiovaihe, joka tapahtui vähänkään suurempien simulaatioiden ollessa kyseessä konesalin suurilla Unix- ja Linux-palvelimilla. Taisi olla Ultra Enterprise 6800 Sunin järjestelmistä käytössä, ja keskiraskaita HP-UX palvelimia, jotka usein erilaisten (ja erityisesti) ANSYS-ohjelmiston simulaatiokuormien parissa. Minun tehtäväni oli lähinnä perusinfran (palvelimet, työasemat) hallinta ja sitten kehitysprojektien tarvitsemien ohjelmistokokonaisuuksien asentaminen ja päivittäminen.
Huomattavaa on, että tuolloin enenevästi elettiin parinkin muutoksen aikaa. Ensinnäkin vain harva ohjelmistokoodi pystyy hyödyntämään laskennassa erittäin suurta määrää SMP-koneen prosessoreita, ja toisaalta Linux alkoi muodostamaan x86-hardwaren ansiosta jo varsin nopeaa simulointialustaa. Oltiin siis voimakkaassa siirtymävaiheessa kohti “Beowulf”-tyyppisiä klusterointeja ja ennen muuta työkuorman älyllistä jakamista (Sun Grid Engine ja vastaavat). MPI oli keskeisessä roolissa.
Palvelimet alkoivat olla entisten suurten SMP-koneiden sijaan 1-2 räkkiyksikön kokoisia ehkä parilla fyysisellä prosessorilla varustettuja. Nykyisin taitaa tällaisessa teknologiassa eräajosta ja kuormantasauksesta vastata lähinnä SLURM-ohjelmisto, mutta ne vanhat tutut LSF, SGE, PBS ja muut esiintyvät vielä maailmalla vaihtelevin käyttömäärin, kuten sain tuonnempana Qualcommilla huomata.
Nokian tutkimuskeskuksen yhä relevantti merkitys työurallani on Unixin kyvykkyyksien syventävässä oivaltamisessa tavalla ja toteutuksin joihin ehkä ihan keskiverto-tietojenkäsittelypaikassa ei ylletä, eräiden ohjelmistoteknologioiden pariin pääsy niiden oppimisineen ja tietenkin klassisten Unix-järjestelmien ja vallankin CAD-työasemakäytön kokeminen. Hyvin monessa kohdin nykymaailmassa ollaan jo unohdettu eräitä edelleen saatavissa olevia teknologioita ja käytäntöjä, joiden katson suotta menneen pesuveden mukana, tuoreempien muodikkaiden ratkaisujen ollessa laadullisesti itse asiassa askel taaksepäin.
Edellisessä viittaan harmillisesti osin jo unohdettuihin ratkaisuihin, joiden tilalle tulleet korvaavat menettelyt todellakin ovat sekä laadullisesti että hallittavuudeltaan ja automaatioasteeltaan kehnompia. Mutta tässä on tehtävä tärkeä huomio siitä, että maailma menee ainakin näennäisesti eteenpäin, asiat ja painopisteet muuttuvat, sukupolvet vaihtuvat ja ennen muuta uusien ihmisten taipumus on muuttaa asioita, ja kuka tätä vastaan taistelee, on tuomittu häviämään. (Tämäkin on tullut ajan saatossa opittua).
Tuo Nokian aika 2000-2006 oli kuten sen kokeneet muistavat hieman erikoista aikaa. Televisiossa iltauutislähetyksissä haastateltiin Ollilaa, vaikka kyse olisi ollut maatalouden peltojen kevättöistä. Kansakunta eli jonkinlaisessa Nokia-hurmoksessa, jossa kai voidaan puhua jo henkilökulteistakin. Ansionsa tietenkin eritoten niillä joiden parissa sain työskennellä, suuret herrat ja rouvat olivat sitten oma, etäinen lukunsa. Taisin kai kerran nähdä Ollilan ohimenevästi, väistellen syrjään kun tärkeät ihmiset ja valokuvaajat ja uutisryhmät siinä täyttivät kyseisen tilan.
Aikanaan sitten lähdin NRC:ltä NCR:lle (heh) eli tuohon maailmanaikaan National Cash Register-yhtiössä oli oma Teradata-haaransa, mistä aika pian luopuivat ja Teradatahan on eräänlainen tietokantojen supertietokone, vastaavine low latency node interconnect- ja muine ratkaisuineen. Teradatasta ehkä seuraavassa osiossa tarkemmin.