Toiminnan voidaan katsoa alkaneen joskus 2017/2018, kun törmäsin ensi kertaa Hercules-emulaattoriin ja siinä ajettavissa olevaan MVS 3.8j “Turnkey”-distribuutioon (käyttääkseni kovin Linux-tyyppistä ilmaisua). Koska olin ATK-aikojeni aamuhämärissä käyttänyt vain AS/400-järjestelmään liitettyjä 5250 päätteitä, olin häkeltynyt riemusta nähdessäni nelisatasta vielä suuremmasta arkkitehtuurista periytyvän järjestelmän, jota saattoi vieläpä ajella kotona kevyemmälläkin laitteistolla!
Vuoden 1981 mainframe-käyttöjärjestelmä (MVS 3.8j) oli niin kevyt, että sitä saattoi emulaattoreineen ajaa menestyksekkäästi vaikkapa Raspberry Pi:ssä. Koska mopo on poikkeuksetta aina karannut käsistä jos olen johonkin puuhaan innostunut, tuli sitten hankittua BitScope Blade Rack 40, joka tosiaan mahdollisti 40 kpl “pii-kolmosia“, joissa sitten havaitsin mahdolliseksi ajaa 3-4 kpl MVS-instansseja. (Tarkoitan, että yhtä aikaa oli ajossa 120-160 virtualisoitua mainframea). Edeltävässä mustavalkokuvassa näytöillä MVS-käyttöjärjestelmän vastineita Unix/Linux-maailman “top”-komennolle. Siellä ne Cobolit ja Fortranit vipelsivät!
Klusteri pysyi matkassa aina jonnekin vuoden 2020/2021 tienoille. Myin BitScopen kun olin periaatteessa tehnyt sillä ne asiat mihin se kykeni, Raspberryissä on omat rajoituksensa. Nuo 40 nodea PXE-boottasivat imagen, jossa oli kontitettuna mainittu MVS ja myöhäisemmissä vaiheissa rakentelin mittavaa radiosignaalien detektointi/dekoodaus/yms-järjestelmää, joka sinällään oli muutoin ihan toteutettavissa – mutta vaadittavat antenniratkaisut olisivat olleet mahdottoman kalliita ja hankalia toteuttaa.
Ensimmäisen vaiheen Passiivi-Instituutissa voidaan katsoa päättyneen tuon räkin tultua puretuksi ja myydyksi pois. Kipinä kaikenlaiseen nostalgiahössöttämiseen oli kuitenkin kroonistunut, ja erinäisin ohimenevin hetkin hyödynsin oikeastaan ainoata alkuperäisesti kokoonpanosta jäänyttä järjestelmää, nimittäin pikkuruista Proliant DL20 gen9-palvelinta.
Sehän on suurin piirtein laptopin (hinnat alkaen – mallin) tehoinen, yhdellä prosessorilla ja 16GB muistia, 1TB levypintaa. Sillä on menty hyvinkin puoli vuosikymmentä, nykyisin workloadinaan kirjava joukko ProxMoxin hostaamia virtuaalikoneita. Näkyy kohta olleen tasan vuoden pystyssä, joten ihan kauhean tiiviisti ei ole päivityksiä tullut asennettua.
Totuus on kuitenkin se, että liian niukkana tarpeisiin nähden on tuota pikkupalvelinta luonnehdittava. Virtuaalikoneiden välillä on pitänyt esimerkiksi työmuistiallokaatioita tasata, siirtää yhdeltä toiselle, kokeilla miten pienillä resursseilla jokin vm vielä toimii jne. ja ylipäätään koettu ehkä tarpeetontakin askeesia muutoin ylevän tavoitteen saavuttamisen tiellä.
Niinpä Passiivi-Instituutissa on nyt loppukeväästä 2025 vietetty yhtä aikaa sekä joulua että juhannusta, sillä sisäpiiristä on tullut tarjolle toki jo pitkästi parasta ennen – myyntipäivänsä ohittanut järeämpi Proliant. Siinä on työmuistiakin noin kymmenkertainen määrä, on tallennuskapasiteettia SAS-levyin, on verkkoliitäntöjä kuitua myöten, taitaapa olla useampi prosessorikin. Arvelen, jotta Caruna-yhtiössä jo silmät kiiluen odotellaan sen käyttöönottoa lähiaikoina.
Vanha pikku-Proliant muunnetaan ProxMox Backup Server – rooliin ja tuo suurempi sitten ottaa hoitaakseen Passiivi-Instituutin virtualisointitehtävät – Proxmoxilla tietty. Tämän Proliant-infrastruktuurin ohella on kymmenkunta Lenovon ThinkCentreä ja yksi tehokas ThinkStation, 4 kpl hallittavia Zyxelin kytkimiä – ja ainakin hetki sitten tarkastettuani kuivakaapissa runsaasti kahvia.
Periaatteessa vanhoista pölyisistä ja pilkkahintaisista tai peräti ilmaiseksi saaduista laitteista on siis hyvinkin kehkeytymässä jo kelpo infrastruktuuri ATK-museaalis-folkloristisiin urotöihin. Verkkokaapelointi on hieman haasteellinen, rakennuksia on kaksi kappaletta ja varsinainen konttori- ja edustustila on aikakaudelta, jolloin ehkä pohdittiin puhelinlinjan saamista käyttöön. Kerroksiakin on kolme, tämän ajan rakennuksille ominaisesti hankala pohjapiirros jne. eikä pidä vähätellä instituutin toiminnanjohtajan laiskuutta.
Joka tapauksessa vuosien mittaan on kertynyt sinällään retroiluun mukavasti sopien koko joukko iät ja ajat sitten pääosin (normaali-ihmisten toimesta) SER-jatkosijoitetun laitteistokannan kuitenkin aivan toimivia vekottimia. Taitaa tosiaan tuoreinkin laitteisto olla lähes kymmenvuotias, mutta jonkun se on nämäkin uusiokäytettävä. Passiivi-Instituutissa katsommekin, että kannamme kortemme kekoon täten vastustaessamme kertakäyttökulttuuria.