Joskus 80/90-lukujen taitteessa sittemmin jo edesmenneen Tuomon kanssa vetelehdittiin yökahviloissa ja ruodittiin maailman asioita, jonkinlaisen veikkohuovislaisen filosofisen orientaation puitteissa. Tuolloinhan oli suuren laman aika, paljon työttömyyttä ja eräänlainen murroksen aika, vanha maailma oli korvautumassa tällä mitä vielä nykyisinkin elelemme.
Monta kertaa ajettiin Tullinpuomin ohitse ja siinähän näkyi sinällään aivan asiallinen Aktiivi-Instituutti valomainoksineen. Ehkä hieman nokkavasti ja pilkallisesti keksimme termin Passiivi-Instituutti eräänlaisena ohimenevänä vitsinä. Mutta se jäi elämään.
Passiivi-Instituutin olemus on pääosin edelleen veikkohuovislainen, jos kohta varsinaisen tekemisen ja pohdintojen kohteena tuppaavat olemaan perinteiset Unix-asiat ja ehkä kolmannekseltaan myös mainframe-puoli. Siinä ohessa on sitten vanhan ajan analogisia puhelimia ja modeemeja, sillä enenevästi on tullut tehtyä havaintoja siitä, miten nopeasti teknologiat katoavat ja unohtuvat.
Joka arkipäivä perinteinen LM Ericsson pöytäpuhelin soi muutaman kerran Passiivi-Instituutin läntisen Uudenmaan toimipisteessä, ja sen soittoäänessä ja koko puhelinkeskustelun tunnelmassa on jotakin viehättävästi nostalgista. Itse laite on kaapeloitu pieneen rasiaan josta on bluetoothilla yhteys matkapuhelimeen. Toimii aivan kuin silloin ennen vanhaan niin soittojen vastaanottamisessa kuin niiden tekemisessä.
Joskus juuri ennen Tim Berners-Lee:n aikakautta (modernin Internetin ja www:n syntymävaiheet) ja vielä jonkin aikaa sen jälkeen käytettiin erilaisia nyt jo lähes unohtuneita teknologioita. Näitä ovat USENET, UUCP, GOPHER jne. Näiden perinteisten asioiden harrastaminen suljetussa “laboratorioverkossa” on itse asiassa aika hauskaa ja nostalgista, ja osaltaan kai voidaan puhua perinnetyöstä.
Tosiaankin: aivan hämmästyttävää työtä on tehty tietojenkäsittelyn alalla jo pitkälti yli puoli vuosisataa. Passiivi-Instituutti tahtoo omalla pienellä kontribuutiollaan jotenkin kunnioittaa menneiden sukupolvien työtä, eikä pahitteeksi ole edelleenkään lievä veikkohuovislainen maailmankatsomus.
Työelämä pitää vielä kiinni nykyajassa. Moni asia on muuttunut niiden noin kolmenkymmenen vuoden aikana jotka olen viettänyt Unixin parissa. En ole kaikista muutoksista varauksettomasti pitänyt. Nostan varovasti esille käsitteen SystemD, jota pidän suoranaisena belsebuubin keksintönä (värikkäästi ilmaisten) ja pystyn toki vanhana jääränä huutelemaan kiukkuisesti pilvelle, sen johtamatta yhtään mihinkään kuin ehkä ja korkeintaan nuoremman väen huvittuneisuuteen.
Mutta Unix-perinteet ovat arvokkaita monellakin tavalla. Ne liittyvät teknologian yleiseen ja hurjaan kehityskaareen, ja ovatpa ne vaikuttaneet Unixista täysin tietämättömienkin ihmisten elämään ratkaisevasti, toki Internet yhtenä ehkä helpoimpana esimerkkinä.
Unix-folkloristiikasta mainitsin aiemmassa kirjoituksessa. Tarkoitan tällä lähinnä aikanaan USENET news-ryhmiä ja niissä käytyjä joskus koomisiakin mittasuhteita saaneita keskusteluja. Aikanaan kun olin saanut ensimmäisen CD-levyllä jaettavan Linux-distribuution (taisi olla jokin Walnut Creek asiaan liittyen) siinä mukana tuli USENET-arkistoja. Luin niitä yömyöhään ja ne olivat mielestäni jännittävä maailma, ja kuten kuka tahansa news-ryhmissä aikaansa viettänyt tietää, seassa oli melkoisia persoonia.
Niistä news-arkistoista piirtyi esiin demografisesti hyvin kirjava ihmisjoukko, ja nyt jälkikäteen tarkasteltuna moni teknologia ja ammattinimike tai asiayhteyskin on jo peruuttamattomasti painunut historian hämäriin. Tämä USENET oli kuitenkin – jos ei aivan ensimmäinen laatuaan – merkittävä alusta, jolla tämän aihepiirin viestintä ja vuorovaikutus saavutti maailmanlaajuisuuden, ja on siten osaltaan ollut Internet-kulttuuria muovaamassa.
Eräänlainen historiattomuus on aikamme vitsaus myös ATK-alalla. Tähän viittasin aiemmin lievästi moittimalla sitä, että koeteltuja ja mielikuvia joustavampia teknologioita unohtuu ikään kuin turhanaikaisesti, ja tilalle keksitään joskus jopa päähänpistoksi luettavia mukamas korvaavia ratkaisuja. Mutta tässä olen ehkä korkeintaan hieman oikeassa. Maailma muuttuu, painopisteet ja arvot sen mukana. On ehkä viisaampaa keskittyä Passiivi-Instituutinkin puitteissa tähän heritage-työhön, eikä niinkään kiukutella pilvelle vanhan miehen tavoin.
Passiivi-Instituutti on pääosin minun päähänpistoni ja harrasteeni, mutta siihen liittyy löyhälti tai tiiviimmin koko joukko käytännössä 50+ ikäisiä ihmisiä, jotka ovat enemmän tai vähemmän touhunneet Unixin parissa halki työelämänsä. Meillä kaikilla on saavutettuna se vaihe elämää, jossa jo hieman katsellaan myös taaksepäin ajassa, joskus hieman huvittuneenakin siitä miten tosissaan sitä on jonkin asian takia nuorempana kohkannut.
Mutta vastaavia hieman retrohenkisiä yhteisöjä on maailmalla runsaasti. Emme ole yksin asian kanssa liikkeellä, emmekä väärällä asialla. Ja ehkä Passiivi-Instituutti nimensä myötä voi hieman peräänkuuluttaa ihmisille jonkinlaista veikkohuovislaista, rauhallista oleskelua ja tuumailua.